Won’t you close your eyes

Won’t you close your eyes.
Their light is brighter than other lights.
It aches in the eyes and scorches the neck.
It comes from beyond the trees, human light,
and makes me race
to the shrubs and tall grass
to the icy core of the forest.
 
And what it is like to sink into the swamp
with straight legs, hooves like lead weights.
 
Hairs push into the turf, bursts open. Bursts open
 
for in the depths of mud and sludge
a soft light has taken root,
a simple light
has taken root.

Doe je ogen dicht

Doe je ogen dicht.
Hun licht is helderder dan de andere lichten.
Het doet pijn aan je ogen en verschroeit je nek.
Het komt van achter de bomen, het licht van de mensen,
en drijft mij de struiken in
naar het lange gras
naar de ijzige kern van het bos.
 
Hoe is het om met gestrekte poten
in het moeras te vallen, met hoeven als loden gewichten.
 
Met mijn haren stijf in het veen,
                        vliegt iedere porie
open. Vliegt open
 
want het zachte licht wortelt
in de diepten van de modder en de drab,
daar wortelt
het eenvoudige licht.

Sulkisit jo silmäsi.
Heidän valonsa on muita valoja kirkkaampaa.
Se pakottaa silmiä ja korventaa niskaa.
Se tulee puiden takaa, ihmisten valo,
ja saa minut säntäämään 
pensaisiin ja pitkään heinään
metsän hyiseen ytimeen.
 
Että millaista on pudota suohon
suorin jaloin, sorkat kuin lyijypunnukset.
 
Ihokarvat työntyvät turpeeseen, rävähtää auki. Rävähtää auki
 
sillä mudan ja liejun syvyyksiin
on juurtunut pehmeä valo,
sinne on juurtunut
yksinkertainen valo.