Irsk. Noise above rail yard

Irsk. Noise above rail yard
like grinding teeth. I shrug,
the train switches tracks.
Car after car, day after day.
Thus your days are well-lit night.
The nights, grinding of teeth.
Irkutsk. Joints squeal, days swoosh past,
on the steppe a yurt collapses.
That’s where home is, Irkutsk,
the train cars like exhaled air.
There, in the warmth of breathing
beneath dense fur.

Irsk. Het geluid boven het rangeerterrein

Irsk. Het geluid boven het rangeerterrein
als tandengeknars. De trein wisselt van spoor
als ik een schouder ophaal. Wagon na wagon, dag na dag.
Zo zijn je dagen een lichte nacht. De nachten tandengeknars.
Irkoetsk. De gewrichten kraken, de dagen vliegen, op de steppe
zakt een joert ineen. Daar is thuis, Irkoetsk,
de wagons als uitgeademde lucht.
Daar in de warmte van de adem
onder de dichte vacht.

Irsk. Ääni ratapihan yllä
kuin hampaiden kirskunta. Juna vaihtaa raidetta
kun kohautan olkaa. Vaunu seuraa vaunua, päivä päivää.
Niin ovat päiväsi valoisaa yötä. Yöt hampaiden kirskuntaa.
Irkutsk. Nivelet narisee, humahtaa päivät, arolla
lysähtää jurtta. Siellä on koti, Irkutsk,
vaunut kuin uloshengitettyä ilmaa.
Siellä hengityksen lämmössä
tiheän karvan alla.